Kirjoitan viineistä, joita voi ja kannattaa juoda. Jos viini on ehdottoman vältettävä, mainitsen sen isolla ja erikseen. Tämä ei ole perinteinen viiniarvostelu pisteineen ja kuvauksineen.
Viini, se on sellainen ihmisen humallutusaine. Juomalla viiniä tulee hyvälle tuulelle, nauravaiseksi, tanssivaiseksi, seuralliseksi, joskus surulliseksi ja kaihoisaksi. Pienistä riskeistä huolimatta viiniä kannattaa aina juoda. Ei huonoa, vaan hyvää viiniä. Mitä vähemmän ja parempaa sen turvallisempaa sen juominen on.
Toisen viinitekstini kunniaksi valitsi kolme aivan kelpo viiniä. Riesling on itselleni juurtunut ns. alkurypäleeksi, sillä olen vuonna 1996 kantanut Saksan Badenista kolme litran pulloa viiden deemarkan hintaista rieslingiä Suomeen ja ajatellut, että tästä se alkaa; viininjuonti.
Samaan viinien ostoreissuun kuuluu nostalgiaa ja mielikuvien särkymistä. Tuottaja oli maatila lehmineen, lampaineen päivineen ja viinit haettiin kuivurihallin nurkassa olevista laatikoista. Silloin ymmärsin, että viini on maataloustuote. Mehu siinä missä muutkin. Tästä voikin sitten leikata mielikuvan kesään 2018 Elsassin pittoreskeihin kyliin ja kauniisiin keskiaikaisiin taloihin, joissa nimekkäät viinitalot pitävät majaansa. Arkista ja hienoa – viinistä on moneksi. Sitä voi juoda janoonsa, sitä voi lantrata, sitä voi nautiskella ja sillä voi hifistellä. Ennen kaikkea se on jonkinlaisen käsityön ja tuotannon taidonnäyte, olipa se halpaa tai kallista.
Steininger, Riesling, Itävalta
Gysler, Sandstein Riesling, Saksa
Dopf&Irion, Schoenenbourg Riesling, Ranska
Steininger Riesling, Kamptal, Itävalta
Sitruksinen hedelmäinen, vähän jopa kirpeä viini.
Tasapainoinen ja raikas juoma, joka sopii hyvin äyriäisille ja vaikka kuhalle tai siialle. Myös ceviche saa tästä viinistä oivan makuparin. Happamuus pärjää sitrukselle.
Viini on suurehkon tuotannon riesling. Se miksi tuotantomäärällä on väliä, johtuu siitä, että eurooppalaisissa viinituotannon maissa laatuluokat määrittävät parhaimmille luokille mehun litramäärän per viljelyyn käytetty maan pinta-ala. Mitä vähemmän viiniä palstalta tulee, sitä laadukkaampaa sen voisi olettaa olevan. Tämä ei ole aivan suoraviivaista, sillä sekoittamalla eri palstojen ja rypäleiden mehua, saadaan aikaan erinomaisia viinejä. Yleensä nimittäin sekoittaja joutuu luottamaan omaan ammattitaitoonsa ja punnitsemaan kunkin sekoituksen laadun erikseen. Pienten tuotantomäärien palstaviinit ovat riippuvaisia säästä ja sairauksista.
Kamptalin laaksosta, pohjoisesta Itävallasta tulee paljon mainioita, kylmän kelin rieslingejä. Riesling on rypäleenä sellainen vesseli, että se ei niin kamalan lämpimästä välitä, vaan kypsyttelee melko tasaisesti ja nopeasti itsensä korjuukuntoon. Viileän ilman ystävänä Riesling on tietenkin melko hapokas ja hedelmäinen ja siitä tulee vaaleita, kauniita ja luonteikkaita viinejä. Viininteossa Riesling ei ole erityisen vaativa. Se tosin kestää hapokkuutensa ansiosta tammea ja kypsytystä hyvin. Pelkkä terästankkiriesling viileähköstä ilmanalasta voi olla jopa väkivaltaisen hapokas. Usein viinin iskevyyttä tasoittaa runsaat hedelmien aromit ja joissakin tapauksissa viiniin jätetty makeus jäännössokerin muodossa.
Se miksi olen valinnut tämän vajaan neljäntoista euron rieslingin tähän kolmen sarjaan, johtuu siedettävästä hinnasta ja hyvästä, tasaisesta laadusta sekä rypälleelle ominaisesta ilmenemismuodosta. Hapokkuushan ei välttämättä tarkoita viinissä kuplia eli vapautuvaa hiilidioksidia, vaan se on mehun happojen pitoisuutta kuvaava termi. Sen tunnistaa suussa lievähkönä kireytenä ja ehkä jopa kirvelynä. Jos suustasi pääsee viiniä maistaessa “hyvät hapot” tai “tasapainoinen happorakenne”, olet jo päässyt pisteeseen, jossa pystyt arvioimaan viiniä sen hedelmäisyyden, makeuden, maun ja hapokkuuden perusteella.
Jätän tiukan makuerittelyn teille maistajille. Tätä viiniä voi juoda kesällä huvikseen, laittaa ryydittämään blinejä, kitata kalakeiton kanssa, siemailla lohisalaatin kaverina tai imeä kilpaa kirkkaan simpukkaliemen kanssa.
Gysler Sandstein Riesling Trocken, Rheinhessen, Saksa
Rieslingin edullista aatelia: Luomukamaa ja antroposofista viljelypohdintaa oleva viini edustaa lajiaan erinomaisesti.
Kohta on parsakausi, sen kaveriksi tämä sopii hienosti. Tee valkoisen parsan kylkeen munahakkeluksesta, sinapista, voista ja persiljasta lisuke ja vedä huiviin isojen viinihuikkien saattelemana.
Viinissä maistuu sen tekijä. Ei en tarkoita, että siellä mehussa on käyttämisen yhteydessä kylvetetty ihminen. Tarkoitan sitä, että viinit ovat aina tekijänsä näköisiä. Kellarimestarin rooli viinin laadussa ja maussa on terroirin eli maaperän ja ilmaston sekä rypälevalinnan jälkeen merkittävin tekijä.
Saksalaisen Gyslerin viinitila tuottaa rypäleensä luonnonmukaisin menetelmin. Rudolf Steinerin alullepanema demeter-menetelmä kunnioittaa luonnon omaa kiertokulkua ravinnon ja sadonkorjuun suhteen. Luonnonmukaisuus ei ole mikään autuaaksi tekevä asia viininteossa, mutta se osoittaa myös viljelijältä ja viinintekijältä riskinottoa ja jonkinlaista alkuperän eli luonnon kunnioittamista. Gysler ainakin onnistuu kunnioituksessa erinomaisesti: Tämä eri palstojen Riesling on erinomainen viini ja maistuu mainiosti maaperältään, on tasapainoisen hapokas ja rypäleestä ei voi erehtyä, kun maussa on viheromenaa ja tuoksussa sitrusta ja pientä kukkaa.
Huomionarvoista on toki se, että me suomalaiset saamme maksaa tästä viinistä Alkossa 14,92 euroa ja tilalta sen saisi 9,50 euron edulliseen hintaan. Toki viinipullon matka on kallis ja meidän suomalaisten maksat vaativat säännellympää hintamekanismia.
Saksassa kympin viinipullo sekoiteviinistä on jo arvokkaahko ostos. Tyypilliseen tapaan teutoonit maksavat litran lekasta neljä euroa ja juovat usein viininsä kivennäisveteen sekoitettuna.
Gysler mainostaa viiniensä olevansa (aus) reinster Seele – sielultaan puhtaimpia. Ylevä lausahdus tarkoittaa pienehköä tuotantomäärää ja huolellista valmistusta. Tämä viini on lausahduksesta aivan oiva esimerkki. Täältä Rieslingin pitää olla kotoisin ja tältä sen pitää maistua.
Dopf & Irion, Château de Riquewihr Riesling Grand Cru SchoenenbourG, Elsass, Ranska
Luonteikas elsassilainen Riesling.
Hieman sitruksinen, kypsiä hedelmiä, ananasta ja meloonia jopa. Juo vaikka porsaan ja hapankaalin kanssa, sopii myös kalalle ja kaverin suuhun.
Valutaan vähän Saksan puolelta kohti etelää Ranskan Alsaceen tai Elsassiin niin kuin meillä päin on tapana sanoa. Elsassin viinitie on vähemmänkin viinistä kiinnostuneelle ajamisen arvoinen reitti. Vanhat kylät ja viinirinteet ei tee pahaa kenenkään sielulle. Samoin alueen mielenkiintoinen historia saksalaisten ja ranskalaisten vallanhimon ristipaineessa, on antanut alueella vahvan selviytyjän maineen. Alue tunnetaan Rieslingeistään, mutta siellä kasvaa myös kiintoisia Gewürztraminereita, Pinot Gristä ja Muscatia. Viinintekotaitoa on alueella kuin pienissä kylissä, öhö öhö, ja sen tuotantomäärät ovatkin Ranskan suurimpia. Alue on tasangon ja Vogeesin vuorijonon välissä ja nauttii siksi melko kiitollisesta viininviljely-ilmastosta.
Tässä on nyt se sellainen Grand Cru-viini. Palsta ja alue on tarkkaan määritelty, joten tämän viinin vuosikerroissa on eroa. Maistamani laatu oli vuodelta 2012. Viini ei minusta ole aivan hintansa arvoinen, otin sen kuitenkin tähän, sillä se lähenee sellaista rieslingin tyyliä, josta yleensä joutuu maksamaan kolmisen kymppiä pullo. Viinin on annettu kypsyä pidempään ja se on saanut tasoittaa hapokkuuttaan tammessa. Jos minulta kysytään, happorakenne jää latteaksi ja tekee viinistä vähän tunkkaisen, nimittäin maussa on jopa vähän hunajaa ja lievää paahteisuutta. Silti Rieslingin hyvä hedelmäisyys on jokseenkin säilynyt.
Rieslingin hyvin tunnusomaisena piirteenä pidetään petrolin tuoksua. Joku voisi ajatella, että paloöljyn tuoksu olisi huono, mutta ei se ole. Tuoksu syntyy fenolien eli heikkojen happojen yhteislaulusta ja luonnonelementtien moninaisuudesta.
Tämä viini on joissakin arvioissa arvioitu huippuviiniksi. Sitä se ei mielestäni ole. Tosin jos haluaa samansuuntaista herkkua nautittavakseen, on syytä lyödä tiskiin muutama taala enemmän kuin tämän viinin hinta, 18 euroa.
Elsassissa näitä kypsien ja eksoottisten hedelmien Rieslingejä juodaan jopa savustetun kasslerin ja hapankaalin kanssa. Tämä sopii myös erinomaisesti paikallisen pitsan eli Flammkuchenin (D) aka Tarte Flambéen (FR) kanssa, jossa on hapankermaa, tuoretta sipulia, pekonia ja parhaimmassa tapauksessa alueen haisevaa herkkua, Munster-juustoa. Sopii tämä viini kalallekin ja selkeiden makujen kasvisruualle, jos liha ei tunnu ystävältä.