Sopan nimi olisi harjaanjohtaja, jos olisin nimennyt sen tuorehernekeitoksi. Tämä syntyy nimittäin parhaiten tuoreena pakastetuista herneistä.
Herneisiin kiinnitän sen verran huomiota, että olen tehnyt tämän sopan sekä saksalaisen kauppaketjun ulkomaisista pakasteherneistä sekä osuuskaupasta ostetuista kotimaisista pakasteherneistä, ja kotimainen tuntuisi olevan hieman makeampi laadultaan.
Soppa on helppo. Kuori ja pilko pieniksi kuutioiksi pienen pieni palsternakka. Pistä ne kattilaan ja kuullota niitä oliiviöljyssä. Ei haittaa, vaikka pinta ottaisi ihan vähän väriä. Palaa se ei saa. Lisää kanalientä litra tai muuten sopiva määrä. Olen paasannut kanaliemestä. Kuutiot pahoja, puljongin liemi hyvää. Itse tekemällä, vaikka kanan rintaleikkeiden nahoista ja luista, saa parasta.
Jos haluat päälle proteiiniä, paahda pannulla hasselpähkinöitä pieni määrä. Ja siirrä odottamaan tarjoilua.
Kun kanaliemi kiehuu, kippaa sekaan 600-800 g herneitä. Anna lieden posottaa täysillä. Kun herneet ovat sulaneet ja keitto alkaa osoittaa kiehumisen merkkejä, siirrä kattila syrjään. Herneitä ei kannata keittää, koska keittäessä niiden väri muuttuu pirteän vihreästä perinteisemmän torstaihernekeiton väriseksi. Makukin vähän vaihtuu matkan varrella. Rouhaise sekaan vähän mustapippuria. Ota sauvasekoitin ja jörryytä keitto tasaiseksi soseeksi. Saa sitten meinaan antaa sen sekoittimen hurista tovin. Usein näissä hommissa luovutetaan liian aikaisin ja massasta ei tule tasaista. Jos on oikein hienoa ruokavierasta odotetttavissa, paseeraa keitto vielä tiiviin siivilän läpi. Tarkista ja lisää tarvittaessa suola.
Lisää soppaan sitruunanmehua ruokalusikallinen, pari. Kannattaa maistaa välillä. Happamuus ei saa olla vallitseva.
Kaada lautasella ja pistä pari pähkinää päälle. Hasselpähkinän maku on melko dominoiva, joten jos haluat herkkää soppaa, jätä pähkinä pois.