Mannerheimkin asui Etelä-Helsingissä ja tykkäsi vorsmakista.
Alunperin ruoka on kai jonkinsortin puolalaista alkuperää. Tosin vähän sitten kyllä häiritsee, että miksi ovat sitä anjovista päättäneet tähän ruokaan työntää. Vai onko se siksi, että Puolaan asti ei ole päässyt kuin hyvin säilötty ja suolattu kala. Valkosipuli ainakin viittaisi jonkin sortin slaavilaisuuteen. Vai viittaako edes. En minä tiedä.
Vorsmakki on helppo tehdä. Teen itse vorsmakkia hirvenlihasta, koska sitä siunaantuu pakkaseen ja vorschmak ei sinällään ole niin nuuka liharaaka-aineesta. Lihan ei niin ikään tarvitse olla mitään maailman mureinta paistia, koska se vedetään joka tapauksessa tehosekoittimen terien läpi.
Liha paloitellaan tai sen voi sujauttaa lihamyllyn läpi. Paista lihan pienissä erissä pannulla voissa. Voita ei kannata säästellä.
Siirrä lihat odottamaan. Kuori sipulia pirusti ja valkosipuliakin. Sitä vielä enemmän. Pilko ne ja kuullottele tovi pannulla. Kippaa sekaan lihat ja anjovisfileet ja sekoita. Anjoviksista sanon sen verran, että niiden ei pidä olla niitä Abban janssoninkiusauskaloja, vaan sellaisia simppelin vahvan kalanmakuisia pienen pieniä etelänmaalaisia kaloja.
Anna seoksen hetki jäähtyä ja käytä koko helahoito tehosekoittimessa. Tässä kohtaa kannattaa vähän lisätä vettä nesteeksi, niin liha muussaantuu sopivasti. Jotkut tykkäävät ihan hienonhienosta lihamössöstä, mutta lihan voi jättää vähän karkeammaksikin. Lisää suolaa ja pippuria. Joskus jos oikein riehaannun, lisään sekaan pari katajanmarjaa. Ne kannattaa laittaa kokonaisina ja poimia kypsästä sotkusta pois. Nimittäin jos katajanmarjaa puraisee, niin ei voi enää loppuiltana ajatella mitään muuta kuin ginin juomista.
Sitten tahna laitetaan uuninkestävään astiaan ja asetetaan se useaksi tunniksi uuniin varmaankin esimerkiksi 120 asteeseen. Mössö ei saa kuivua, joten lisää tarpeen vaatiessa vähän vettä.
Vorschmakkia syödessä kannattaa muistaa, että siinä tulee helposti lapanneeksi aika paljon lihaa huomaamattaan itseensä. Joten maltillinen annostelu on hyvin suositeltavaa.
Tarjoile Vorschmack uuniperunoiden, suolakurkun, punajuurten ja smetanan kera. Itsehän olen tuossa kuvan mallissa losauttanut lihat leivän ja smetanan päälle. Ei huono sekään.
Punajuuresta sanon sen verran, että säilykkeenä ne on yleensä vähän yök. Juuret kannattaa keittää itse ja jäähdyttelyn jälkeen kuutioida ja laittaa vähän parempaa siideriviinietikkaa ja suolaa sekaan, niin ei ihan niin maistu maakellarilta koko homma.