Ei, en aio kertoa teille, miten appelsiinimehu puristetaan. Aion kertoa siitä, mitä sen puristaminen ja tarjoaminen toiselle merkitsee.
Jokainen joka elämänsä jossain vaiheessa on herännyt aamuisin herätyskelloon, tietää, kuinka vaikeaa on joskus saada oma mieli kannustamaan itsensä hyväntuuliseksi ja kroppa toimimaan hereilläolotilassa. Tuon pienen haasteen vuoksi on hyvä, että elämässä tapahtuu pienen pieniä asioita, jotka ilostuttavat ja ehkä helpottavat sitä vaikeaa tunnetta heräämisestä, peseytymisestä, pukeutumisesta ja siitä, että pitää poistua oman kodin ulkopuolelle.
En siis kannustakaan tekemään itsellenne asioita, vaan toiselle. Kyllä oman kahvin keittäminenkin vähän piristää, mutta se, että saa kömpiä pedistä tuoreen kahvin tuoksuun. Tai että lähtiessä kuulee ovenraosta ”moikka, jääkaapissa on puristettua appelsiinimehua, juo pois”. Älkää laskeko sitä, kuinka monta kertaa olette peräjälkeen tyhjentänyt tiskikoneen. Laskekaa kertoja, kun keitätte veden, mittaatte sen lämpötilan (60-70 c) ja kellotatte vihreän teen hautumisajan vain, koska toinen juo aamuisin teetä ja itse haluat kahvia.
Muistakaa sanoa, että minä sen keitin. Sinulle. Muistakaa sanoa kiitos, kun teillä sanotaan, että se on keitetty sinua varten.
Muistakaa myös, että hedelmistä ja marjoista tehdyt mehut voivat nostaa diabetesriskiä, joten puristettua mehua juodaan vain desi, korkeintaan kaksi ja vedellä sammutetaan loput janosta.
