Lammas. Lampaasta tulee villaa, määintää ja maitoa. Ikävä kyllä, aikuisen lampaan liha maistuu jonkin verran kaikilta kolmelta edellämainitulta. Siksi lampaanliha on suositumpaa karitsana. Karitsankare on herkullisen mehevä, helppo valmistaa ja kiva tarjota vaikka vähän epävirallisemminkin syötäväksi; sormin.
Tämä määrä on noin neljälle.
Kaksi karetta maustamattomana, arviolta 700 grammaa. Ota kareet huoneenlämpöön hyvissä ajoin. Yleensä uusiseelantilainen kartista on niin tuoreena pakastettu ja ketju saatu toimimaan katkeamattomana loppuun saakka, että liha päästää sulaessaan melko vähän nesteitä pois. Hyvä niin. Tuore on tietenkin aina tuore, mutta pakastettukin liha on ihan ok. Varsinkin, jos tilaa vapaata lihaa luomuna.
Hyrräytä manteleita tuoreen chilin, oliiviöljyn, suolan ja siirapin kanssa tehosekoittemissa niin, että mantelit ovat pientä murua ja seos on tahnamaista.
Laita uuni kuumenemaan 140 asteeseen. Kuumenna paistinpannu ja laita siihen voita. Paista kareiden molemmat puolet kauniiksi. Elä siis varsinaisesti kypsennä. Eikä tietenkään kannata polttakaan. Tosi asia on, että jos joku onnistuu lihan polttamaan kotikonstein, niin siinä vaiheessa on jo huutanut palohälytin ja pinnoitettu paistinpannu.
Levitä mantelitahnaa kareiden päällipuolen päälle. Päälipuoli on oikeastaan se, jolle kareet luontevammin asettuvat. Luut osoittavat silloin alaspäin.
Laita mantelilla kuorutetut kareet uuniin ja anna olla siellä 14-16 minuuttia.
Ota ne pois uunista ja leikkaa luiden välistä liha kauniiksi, tarjoiltaviksi paloiksi.
Hyvä lisuke tälle on romaine-salaatti, jolle on pirskoteltu valkoviinietikkaa ja oliiviöljyä.
Bää-äh!
Juomasuosituksena on viini tai kalja. Kokiskaan ei välttämättä ole huono. Innokkaat kokeilevat tätä runsaan Malbecin kanssa tai kaivavat kaapin uumenista vähän kypsyneemmän Barberan. Niin tai näin. Chili on aina vähän vaikea viinin ystävä. Alkoholi tosin huuhtoo suusta sitä polttavaa kapsaisiinia, joten kokeile ja päätä itse.