Tämä on kuin pitsaa tekisi.
Pitsataikinaan kannattaa käyttää durumvehnäjauhoja. Ainakin eräällä hyvinkääläisellä yhdyssanavirheitä pakkauksissaan suosivalla mylly-yrityksellä sellaisia on valikoimassaan. Tee taikina hyvissä ajoin, että se ehtii nousta ilman kiireitä.
Vehnäjauhoja, hiivaa, suolaa ja lämmintä vettä. Sekoita melko kiinteäksi taikinaksi. Ei tarvitse hirvittävästi vaivata. Jätä nousemaan kannen tai pyyhkeen alle. Mietin aina, että miksi pyyhkeen. Miksi. Taikina saa hengittää ja pyyhe estää taikinan pintaa jonkin verran kuivumasta. Siksi.
Kun taikina on noussut, vaivaa sitä hieman ja levitä se käsin pitsaksi leivinpaperin päälle. Levitä päälle hapankermaa eli creme fraichea. Suosittelen mehukkuuden nimissä täysrasvaista.
Ja nyt se kummallisuus. Lampaankääpä. Outo sieni. Miedon makuinen ja kasvaa isoksi. Jotkut sen leivittävät ja paistavat pannulla. Me puhdistimme ne, pilkoimme, poistimme isoimmat nesteet pannulla pienen voimäärän kanssa ja pakastimme. Nyt niitä on sitten pistetty pakastimesta pitsan täytteeksi. Maistuu myös niille, jotka jättävät sienet syömättä henkilökohtaisiin makumieltymyksiin vedoten.
Siis lampaankääpää taikinalätyn päälle. Tuoreita rosmariinilehtiä, mustapippuria ja raastettua parmesaania. Uuniin kiertoilma-alalämpö-kombolle 225 asteeseen. Juusto ottaa snadisti väriä. Se on se ihanan ihana maillard-ilmiö, joka maistuu suussa miellyttävältä. Kaloreista en kirjoita tähän mitään. Muuta kuin sen, että bikinirannoilla tavataan!