Valkoviinin ja punaviinin hintaero

Valkoviinin ja punaviinin hintaero

Saksalainen Brand eins -lehti kirjaili viisaita viinin hinnasta. Lähinnä spekuloiden sitä, miksi valkoviini on punaviintä halvempaa. No voin tiivistää sen teille tässä ja nyt. Punaviinin valmistukseen menee pidempi aika ja siksi se maksaa.

Toki muutama muukin seikka vaikuttaa asiaan. Tätä olisi toki hauska tarkastella kotimaisesti alkon hintatilastoilla, mutta sellaista ei taida olla avoimena datana saatavilla, ja en ihan malta poimia hintoja käsin taulukkoon laskeakseni kaikki valikoiman puna- ja valkoviinien hinnat.

On tietenkin muutamia poikkeuksia. Samppanja esimerkiksi voidaan laskea valkoisiin viineihin ja se menee selkeästi keskihinnan yläpuolella ja nostaakin todennäköisesti valkoviinin hinta-arvostusta. Perinteisessä samppanjantekomenetelmässä tosin menee aika lailla aikaa kaikenlaisiin pullokäymisiin ja tanssituksiin. Niistä sitten ehkä seuraavassa viinikirjoituksessa.

Se, että punainen on valkoista kalliimpaa ei varsinaisesti ole mikään yllätys. Se, että Saksassa viinin keskihinta on 2,84 euroa per litra, saa ajatuksen seisahtumaan – ajatelkaa, peruslekan saa 2,13 eurolla. Saksassa on tietenkin yhden sentin kolikot käytössä, joten hinta on eksakti.

Jos hinta on noin alhainen, ei siitä tuottajalle montaakaan senttiä jää. Se tietenkin tarkoittaa sitä, että viini ei mihinkään varsinaiseen viinikellariin pääse makkoilemaan, vaan se lähtee saman tien kiertoon. Ja kun kerran punaviinit ovat harvoin aivan hetivalmiita, on yleensä edullisemmat viinit valkoisia. Tietenkin on joitakin poikkeuksia, kuten beaujolais nouveau, joka tulee aina kuluvan kauden marraskuussa myyntiin. Tosin ei alkossa bosoleen kymmenen euron lekahinta mikään päätähuimaava ole. Eikä näitä viinejä yleensä varsinaisina arvoviineinä pidetäkään.

Vaikka valko- ja punaviini valmistukset eivät teknisesti eroa kovinkaan toisistaan, arvoviineissä nyanssit saavat aikaan hintaeron. Punaviini haluaa yleensä mennä ensimmäisessä käymisvaiheessa, jossa on mäski mukana, mieluummin suuriin puisiin sammioihin tai jopa pienempiin tynnyreihin, joissa toasting-aromi vahvistuu. Suurissa määrissä teollisia viinejä tämä oikaistaan lämmittämällä mäskiä. Lopputuloksena on yleensä kirkkaampia viinejä, jotka maistuvat vähän marmelaadilta. Ei siis kovin laadukkaalta. Marmelaadin maailmamarkkinahinta ei tietääkseni ole kovin korkea. Laatuviinin mäskikäyttäminen vaatii siis tarkempaa kontrollia ja pidempää pinnaa eli lisää hintaa lopputuotteeseen.

Valkoviinit ovat yleensä tässä vaiheessa jo terästankeissa hiivan kanssa kupluttelemassa. Ilman kuoria tai siemeniä.

Sitten on vielä erikseen luonnonhiivalla käyvät viinit, jota myös spontaanikäymiseksi kutsutaan. Niiden tekemiseen sitä pinnaa vasta tarvitaankin. Siinä pitää antaa myös valkoviinin kuorissa olevalla villihiivalle ja siemenille aikaa aloittaa käyminen, joka yleensä annetaan tapahtua pienemmissä tankeissa ja/tai tynnyreissä. Niistä yleensä kehittyy luonteikkaita ja tunnistettavia viinejä. Luonteikkaastahan me kaikki olemme valmiita maksamaan. Pitkä valmistusaika siis lisää myös valkoviinin hintaa ja antaa hintaerotasoitusta punaviinille.

Kypsymisastialla on siis väliä. Punaviinin valmistuksessa käytettävä puinen sammio maksaa reilusti enemmän kuin valkoviineissä huomattavasti yleisempi terästankki. Terästankki myös kestää pidempään ja sen puhtaanapito ja huolto on helpompaa.

Tummia rypäleitä myös yleensä saadaan niukempi sato kuin vaaleita. Siitäkin saadaan pieni hintabonus valkoviinin eduksi. Poiminnan määrä on tietenkin riippuvainen kunkin viininviljelyalueen ideologiasta ja säännöistä.

Viinintekijöiden, jotka keskittyvät punaviiniin, pitää laskea muutama vuosi nollatuottoa, sillä useat punaviinit kypsyttelevät vielä rauhassa tynnyreissä, kun valkoviiniä menee myyntiin jo toista tai kolmatta satoa. Aika on siis viininostajalle rahaa. Yleensä viinissä maksetaan siitä, että sitä on joku toinen jo malttanut makuuttaa omassa kellarissaan.

Sellaisen vinkin vielä annan punaviini kotihilloajille: Dekantoikaa eli kaatakaa viini pullosta toiseen astiaan varovasti ja jättäkää sakka kaatamatta. Viinipullon siis pitää antaa seistä pystyssä useampi tunti ja sen jälkeen dekantoinnin voi tehdä. Sakkainen viini ei välttämättä viininystävän suuta hivele.

Vastaa

Please enable Javascript, thank you.