Tämä ruokalaji on varmasti saanut nimensä jonkun pyhän benediktiiniläismunkin mukaan, koska maku on niin herkullinen, että siinä on pakko olla jotain jumalaista. Vai hetkinen, onko munkeissa itsessään mitään jumalaista, vaiko vain siinä, mitä he palvelevat. Toisaalta, samppanjaklassikko dom perignonkin on munkin mukaan nimetty ja se ainakin on saanut siunauksen ihmistä isommalta olennolta, joten olkoon tämäkin.
Eggs Benedict on siis omiaan aamupalana, brunssilla tai peribrittiläiseen tapaan iltapäiväteellä. Ja juttuhan on niin, että tässä ruuassa ei ole mitään erityisen hienostelevaa. Siinä maistuu hyvä vehnäleivonnainen, kananmuna, voi ja kinkku. Mitä sitä muuta ihminen toivoo. Olen saanut lääkäriltäni eilen huomautuksen verenpaineesta ja puolisoltani satakunta huomautusta ylipainosta. Päivässä. Suosittelen siis tekemään tämän ruokalajin salaa siltä, joka ei salli teille onnea.
Tämä siis on kaikessa yksinkertaisuudessaan summa paahdetusta english muffinista, maalaiskinkusta, uppomunasta ja hollandaise-kastikkeesta. Ne kasataan päällekkäin ja syödään.
Muihin paitsi kinkkuun löytyy reseptikirjasta ohje. Suosittelenkin kiinnittämään kinkkuun sen verran huomiota, että ette osta sitä summamutikassa. Palvikinkku käy, kunhan se ei ole kamalan savuinen, keittokinkku on vähän tylsä, mutta jos se on taidolla tehtyä ja ohueksi siivutettu, ei sekään saa tuomiota. Etsikää itsellenne kinkkusuosikki ja pyytäkää ostaessa tiskillä saada maistaa kinkkua. Elkää epäröikö olla ruokasnobeja. Vain tekemällä ostohetkellä itsestään typerän, typeryys voi ajan ja kokemuksen myötä poistua. Olkaa oman makunne asiantuntijoita!
Hieman joutuu olemaan ajoituksen kanssa tarkka, että uppomuna on annoksessa lämmin. Samoin hollantilaiskastikkeen pitää olla lämmin ja sitä ei voi uudelleen lämmittää sen jälkeen kun emulsion on saanut aikaiseksi.