Pastamakaroonia ja lohta

Pastamakaroonia ja lohta

No nyt. Melkein rohkenisin lyödä vetoa, että jos ja kun ruokaohjetta lähtee etsimään, sen toivoo olevan helppo ja nopea valmistaa, vaikka se olisikin burgundinpataa tai itse tehtyä hapankaalia. Kaikki ruuat eivät vain synny nopeasti, mutta tämäpä syntyy.

Tämän ruuan kohdalla ei niin kannata välittää pastalaadusta. Kunhan ei ole vallan ohutta spagettia tai pienen pientä perussuomalaista makaronia (halvin löytämäni ruoka Lidilistä, pss 0,19e. Huomatkaa muuten, että makarooni ei ole poliittista. Paitsi Barilla, jota ei homo syö.)

Asiaan.

Keitä pasta. Jostain syystä meille suomalaisille on uskoteltu vuosikaudet, että se makarooni pitää jättää raa’aksi. Tavallaan pitääkin. Mutta ei liian raa’aksi. Vaan juuri niin kypsäksi, että se on hyvin kypsää, mutta että yksittäisen pastapalan ydin vastaa hampaisiin kauniisti. Sillä lailla hienosti al dente. Kypsää pastan pitää olla siksi, että se hetken valuttamisen jälkeen suurustaa hyvin siihen sekoitettavan kastikkeen. Suurustaa siksi, että pastassa on tietenkin vehnän tärkkelystä, joka tekee soossista maukkaan ja sellaisen, ettei se jää lillumaan lautasen pohjalle. Pastankeitossa kannattaa unohtaa verenpaine ja sydän- ja verisuonitaudit ja pistää keitinveteen ronskisti suolaa, kun vesi kiehuu. Kiehuvaan siksi, että suola ei sottaa kattilanpohjaa.

Leikkaa lohi. Olisi mukavaa, jos se olisi ollut pari päivää graavisuolassa.

Valuta pasta. Elä huuhtele. Pastaa ei siis huuhdella minkään lämpöisellä vedellä.

Palauta pastakattila lämpöiselle liedelle ja lojauta sinne smetana. Anna smetanan hetken lämmitä ja kaada pasta päälle. Sen jälkeen sekaan saa pudotella lohenpalat.Kääntele pastaa, lohta ja smetanaa rauhallisesti niin, että varmasti ovat sekaisin. Samalla lohi vähän kypsyy, mutta säilyttää mehukkuutensa.

Ruuassa on tässä vaiheessa todennäköisesti aivan tarpeeksi suolaa. Sen saa siis annostella lautasille.

Lautasille oleville annoksille voi pudotella muutaman tipan hyvää oliviiöljyä ja sitruunamehua ja rouhaista mustapippuria. Päälle voi raastella sitä itseään; parmigiano reggianoa tai grana padanoa. Molemmat suomeksi parmesaania.

Pastamakaroonia ja lohta
4 kommenttia artikkeliin “Pastamakaroonia ja lohta
  1. Eva Maria Loikkanen sanoo:

    Kuulostaa taivaalliselta – jos teen puoli pastakattilallista kalalla niin mitäs toisesta puolesta niille, jotka eivät syö kalaa eivätkä kanaa? Onko muita vaihtoehtoja kuin pekoni, kun kinkkukaan ei oikein maistu?

    1. Lasse Pipinen sanoo:

      Kära Eva. Perinteisesti niille, jotka eivät syö kalaa tai kanaa, maistuu yleensä myös pelkkä pasta. se ei välttämättä kaipaa lisuketta. Pastan ja smetanan kanssa viihtyy mm. voissa haudutettu kesäkurpitsa ja/tai fenkoli. Ikiherkullinen carbonaraohjekin on tulossa, mutta tähän sitä en sotkisi. Kannattaa siis smetanan sulattamisen jälkeen jakaa pasta puoliksi ja sekoittaa paistinpannussa pehmeähköksi hautuneet vihannekset ja toiseen kalat. Parmesaani on kaikkien ystävä.

  2. Heidi Kursi sanoo:

    Miten tuo lohen graavisuolaus tehdään?

    1. Lasse Pipinen sanoo:

      Helppoa kuin heinänteko. Tuoreen kalapalan päälle laitetaan melko reilusti karkeaa merisuolaa, kala kääritään vaikka voipaperiin ja laitetaan jääkaappiin odottelemaan vuorokaudeksi. Mitä tönkkösuolaisempaa sen säilyvämpää.

Vastaa

Please enable Javascript, thank you.