Briossisämpylää ei ole vielä kukaan virallisesti tainnut kääntää. Minä käännän: Voisämpylä. Hampurilaiseen sopiva briossisämpylä on terveyskeittiön kunnianosoitus. Taikinassa on voita melkein puolet jauhojen määrästä. Ja se on paljon se. Eikä kananmunamääräkään vaisuksi jää. Eläköön keltuaiset ja kolesteroli. Ensimmäistä kertaa laitan määrät. Leipoessa nimittäin se kuuluisa perstuntuma (jotkut kutsuvat näppituntumaksi) on niin tärkeä, ettei sitä ihan ensimmäisellä kerralla saa haltuun. Kokeiluun jää harvoin aikaa.
Tähän sarjaan kuuluvat myös kepsuppi, majoneesi ja piffi.
1,1 dl maitoa
20 g hiivaa (saapi olla tuoretta)
850 g vehnäjauhoja
2 tl lusikallista suolaa
8 kananmunaa
400 g voita
4 tl sokeria
Ota voi huoneenlämpöön odottelemaan.
Mittaa leivonta-astiaan vehnäjauhot, suola ja kananmunat. Ennen muinoin neuvottiin käyttämään kananmunat aina erillisen astian kautta, mutta elämäni aikana olen tainnut törmätä kerran pahantuneeseen kananmunaan, joten ehkä riskin voi ottaa ja mäiskiä munat suoraan jauhoihin. Eletään reunalla.
Maidon saa lämmittää 37 asteeseen. Arvailu on amatööreille, käytä lämpömittaria. Paistomittari sopii hyvin, jos sellainen jostain kaapin perältä löytyy. Huuhtaise siitä ennen käyttöä kinkkurasvat pois.
Sekoita maitoon hiiva. Kaada hiiva-maitoseos jauho-munaseokseen. Aloita sekoittaminen. hyvänä apuna on yleiskone, jossa on taikinakoukku. Tämä taikina-annos on muuten aika iso, joten kipolla saa olla kokoa. Pienillä panoksilla on ihan turha pelata. Jos leipoo, leipoo kunnolla. Eniveis, anna koneen tai kouran jauhaa taikinaa sen verran. että se alkaa silminnähden vähän venyä. Venymistä kutsutaan sitkoksi. Siinä vehnän proteiinit järjestäytyvät uudelleen ja tarttuvat toisiinsa. Sitkolla saa hyvän nousun aikaiseksi. Anteeksi, kohoamisen.
Jätä taikina köllöttelemään tunniksi pariksi. Se sitten kohoaa; pyyhkeen sotkemismahdollisuus suuri.
Ensimmäisen kohoamisen jälkeen sotke voihin sokeri. Sen saa melkeinpä vaikka vatkata. Voihan on tietenkin tässä vaiheessa notkeaa ja melko lämpöistä, joten sen käsittely ei pitäisi olla hankalaa…
Lisäile voi-sokeriseosta taikinaan samalla vaivaten. Koneella tai ilman. Kun kaikki voi on lisätty, anna mekaanisen rasituksen jatkua niin kauan, että taikina alkaa irtoilla koukusta ja reunoista. En tiedä, mikä taika tässä on, mutta olisiko niin, että taikina on tutustunut itseensä sen verran hyvin, että alkaa hylkiä muita. Hyvä niin.
Taas taikinan saa antaa kohoilla. Muutaman tunnin päästä sen voi leipoa sämpylöiksi. Ja niiden saa taas antaa kohota. Tämä sämpylälaji on kiva laittaa isoon muffinivuokaan kohoamaan ja paistumaan, jotta se nousee ylöspäin eikä leviä. Koska taikinaa on mälvätty useaan otteseen, sen kuplat ovat pieniä ja paistuessa siitä tulee ilmava ja vaahtomuovinomainen. Vain paremmalta maistuva.
Annostellessa taikinaa sämpylöiksi on hyvä käyttää elektroonillista keittiövaakaa ja mitata pullien samankokoisuus. Tulee tasalaatuista ja paisto helpottuu.
Voitele sämpylit ennen paistamista kananmunalla.
Paista kohonneita sämpylöitä 180 asteessa vartin verran. Paistoaika vähän riippuu pallukoiden koosta. Paistamisen aikana keskity vain paistamiseen. Älä seurusteluun, intternettiin, siivoamiseen tai mihinkään muuhunkaan. Vain paistamiseen. Saa tunnin omaa aikaa uunin äärellä. Luksusta.
Näitähän sitten voi syödä suklaalevitteen kanssa, hampurilaissämpylänä, suruunsa ja muuten vaan, jos tuntuu energiantarve vaivaavan.
Loppuun tunnustan, että resepti on kopioitu. Monestakin lähteestä, mutta mainittakoon nyt yhdeksi ainakin internet.
